tein

English

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈtiːɪn/, /ˈteɪ.ɪn/
• Rhymes: -iːɪn, -eɪɪn

Noun

tein (plural teins or tein)

1. Alternative form of tiyn.

References

• “tein”, in Collins English Dictionary, 2011–present.
• “tein”, in Oxford Languages, via bab.la.

Anagrams

• neti, nite, Tien, Tine, tine

Finnish

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈtei̯n/, [ˈt̪e̞i̯n]
• Rhymes: -ein
• Syllabification^(key): tein
• Hyphenation^(key): tein

Etymology 1

tehdä +‎ -in

Noun

tein (rare)

1. (usually in the plural) tool, means, implement

Declension

Inflection of tein (Kotus type 33*D/kytkin, k–∅ gradation)
nominative		tein	tekimet
genitive		tekimen	tekimien teinten
partitive		teintä	tekimiä
illative		tekimeen	tekimiin
		singular	plural
nominative		tein	tekimet
accusative	nom.	tein	tekimet
	gen.	tekimen
genitive		tekimen	tekimien teinten
partitive		teintä	tekimiä
inessive		tekimessä	tekimissä
elative		tekimestä	tekimistä
illative		tekimeen	tekimiin
adessive		tekimellä	tekimillä
ablative		tekimeltä	tekimiltä
allative		tekimelle	tekimille
essive		tekimenä	tekiminä
translative		tekimeksi	tekimiksi
abessive		tekimettä	tekimittä
instructive		—	tekimin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of tein (Kotus type 33*D/kytkin, k–∅ gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative tekimeni tekimeni accusative nom. tekimeni tekimeni gen. tekimeni genitive tekimeni tekimieni teinteni partitive teintäni tekimiäni inessive tekimessäni tekimissäni elative tekimestäni tekimistäni illative tekimeeni tekimiini adessive tekimelläni tekimilläni ablative tekimeltäni tekimiltäni allative tekimelleni tekimilleni essive tekimenäni tekiminäni translative tekimekseni tekimikseni abessive tekimettäni tekimittäni instructive — — comitative — tekimineni second-person singular possessor singular plural nominative tekimesi tekimesi accusative nom. tekimesi tekimesi gen. tekimesi genitive tekimesi tekimiesi teintesi partitive teintäsi tekimiäsi inessive tekimessäsi tekimissäsi elative tekimestäsi tekimistäsi illative tekimeesi tekimiisi adessive tekimelläsi tekimilläsi ablative tekimeltäsi tekimiltäsi allative tekimellesi tekimillesi essive tekimenäsi tekiminäsi translative tekimeksesi tekimiksesi abessive tekimettäsi tekimittäsi instructive — — comitative — tekiminesi first-person plural possessor singular plural nominative tekimemme tekimemme accusative nom. tekimemme tekimemme gen. tekimemme genitive tekimemme tekimiemme teintemme partitive teintämme tekimiämme inessive tekimessämme tekimissämme elative tekimestämme tekimistämme illative tekimeemme tekimiimme adessive tekimellämme tekimillämme ablative tekimeltämme tekimiltämme allative tekimellemme tekimillemme essive tekimenämme tekiminämme translative tekimeksemme tekimiksemme abessive tekimettämme tekimittämme instructive — — comitative — tekiminemme second-person plural possessor singular plural nominative tekimenne tekimenne accusative nom. tekimenne tekimenne gen. tekimenne genitive tekimenne tekimienne teintenne partitive teintänne tekimiänne inessive tekimessänne tekimissänne elative tekimestänne tekimistänne illative tekimeenne tekimiinne adessive tekimellänne tekimillänne ablative tekimeltänne tekimiltänne allative tekimellenne tekimillenne essive tekimenänne tekiminänne translative tekimeksenne tekimiksenne abessive tekimettänne tekimittänne instructive — — comitative — tekiminenne third-person possessor singular plural nominative tekimensä tekimensä accusative nom. tekimensä tekimensä gen. tekimensä genitive tekimensä tekimiensä teintensä partitive teintään teintänsä tekimiään tekimiänsä inessive tekimessään tekimessänsä tekimissään tekimissänsä elative tekimestään tekimestänsä tekimistään tekimistänsä illative tekimeensä tekimiinsä adessive tekimellään tekimellänsä tekimillään tekimillänsä ablative tekimeltään tekimeltänsä tekimiltään tekimiltänsä allative tekimelleen tekimellensä tekimilleen tekimillensä essive tekimenään tekimenänsä tekiminään tekiminänsä translative tekimekseen tekimeksensä tekimikseen tekimiksensä abessive tekimettään tekimettänsä tekimittään tekimittänsä instructive — — comitative — tekimineen tekiminensä

Derived terms

• tekimennimi (“noun with the derivational suffix -in”)

Etymology 2

Verb

tein

1. first-person singular past indicative of tehdä

   Tein kaiken itse.

   I did/made all of it myself.

Etymology 3

Noun

tein

1. instructive plural of tie

Etymology 4

Noun

tein

1. instructive plural of tee

Anagrams

• -iten, enti, tien

Hungarian

Etymology

Borrowed from French théine.

Pronunciation

• IPA^(key): [ˈtɛjin]
• Hyphenation: te‧in
• Rhymes: -in

Noun

tein

1. (organic chemistry) theine (caffeine when present in tea)

Declension

Inflection (stem in -e-, front unrounded harmony)

	singular	plural
nominative	tein	teinek
accusative	teint	teineket
dative	teinnek	teineknek
instrumental	teinnel	teinekkel
causal-final	teinért	teinekért
translative	teinné	teinekké
terminative	teinig	teinekig
essive-formal	teinként	teinekként
essive-modal	—	—
inessive	teinben	teinekben
superessive	teinen	teineken
adessive	teinnél	teineknél
illative	teinbe	teinekbe
sublative	teinre	teinekre
allative	teinhez	teinekhez
elative	teinből	teinekből
delative	teinről	teinekről
ablative	teintől	teinektől
non-attributive possessive – singular	teiné	teineké
non-attributive possessive – plural	teinéi	teinekéi

Possessive forms of tein

possessor	single possession	multiple possessions
1st person sing.	teinem	teinjeim
2nd person sing.	teined	teinjeid
3rd person sing.	teinje	teinjei
1st person plural	teinünk	teinjeink
2nd person plural	teinetek	teinjeitek
3rd person plural	teinjük	teinjeik

Low German

Numeral

tein

1. alternative form of tien (ten)

Norwegian Nynorsk

Etymology

From Old Norse teinn.

Pronunciation

• IPA^(key): /tɛɪːn/

Noun

tein m (definite singular teinen, indefinite plural teinar, definite plural teinane)

1. a twig, offshoot
2. a spindle

Further reading

• “tein” in The Nynorsk Dictionary.

San Pedro Amuzgos Amuzgo

Pronunciation

• IPA^(key): /tˠĩ̤˧/

Adjective

tein

1. cold

Derived terms

• ndaatein
• ngueetein
• teintsan

Noun

tein

1. ice

References

• Stewart, Cloyd; Stewart, Ruth D.; colaboradores amuzgos (2000), Diccionario amuzgo de San Pedro Amuzgos, Oaxaca (Serie de vocabularios y diccionarios indígenas “Mariano Silva y Aceves”; 44)‎^[1] (in Spanish), Coyoacán, D.F.: Instituto Lingüístico de Verano, A.C., →ISBN, page 178

Swedish

Noun

tein n

1. theine (caffeine in tea)

Declension

Declension of tein

		nominative	genitive
singular	indefinite	tein	teins
	definite	teinet	teinets
plural	indefinite	—	—
	definite	—	—

See also

• koffein (“caffeine”)

References

• “tein”, in Svensk ordbok [Dictionary of Swedish] (in Swedish)
• “tein”, in Svenska Akademiens ordlista [Wordlist of the Swedish Academy] (in Swedish)
• “tein”, in Svenska Akademiens ordbok [Dictionary of the Swedish Academy] (in Swedish)

Turkish

Etymology

Etymology tree

Hokkien 茶 (tê)bor.

Dutch theebor.

French thé

Proto-Indo-European *-nós

Proto-Indo-European *-iHnos

Proto-Italic *-īnos

Latin -īnus

French -in

Proto-Indo-European *-eh₂

Proto-Italic *-ā

Latin -am

Old French -e

French -e

French -ine

French théinebor.

Turkish tein

Borrowed from French théine.

Pronunciation

• IPA^(key): /teˈin/

Noun

tein (definite accusative teini, uncountable)

1. theine

Ulau-Suain

Noun

tein

1. woman

Further reading

• Ross, Malcolm (1988), Proto Oceanic and the Austronesian Languages of Western Melanesia (Pacific Linguistics; C-98)‎^[2], Canberra, ACT: Pacific Linguistics, Research School of Pacific and Asian Studies, Australian National University