substantivböjning

Swedish

Etymology

substantiv (“noun”) +‎ böjning (“inflection”)

Noun

substantivböjning c

  1. (grammar) nominal inflection

Declension

Declension of substantivböjning
nominative genitive
singular indefinite substantivböjning substantivböjnings
definite substantivböjningen substantivböjningens
plural indefinite substantivböjningar substantivböjningars
definite substantivböjningarna substantivböjningarnas