sovittu

Finnish

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈsoʋitːu(ˣ)/, [ˈs̠o̞ʋit̪ːu(ʔ)]
• Rhymes: -oʋitːu
• Syllabification^(key): so‧vit‧tu
• Hyphenation^(key): so‧vit‧tu

Adjective

sovittu (not comparable)

1. agreed
2. appointed

Declension

Inflection of sovittu (Kotus type 1*C/valo, tt–t gradation)
nominative		sovittu	sovitut
genitive		sovitun	sovittujen
partitive		sovittua	sovittuja
illative		sovittuun	sovittuihin
		singular	plural
nominative		sovittu	sovitut
accusative	nom.	sovittu	sovitut
	gen.	sovitun
genitive		sovitun	sovittujen
partitive		sovittua	sovittuja
inessive		sovitussa	sovituissa
elative		sovitusta	sovituista
illative		sovittuun	sovittuihin
adessive		sovitulla	sovituilla
ablative		sovitulta	sovituilta
allative		sovitulle	sovituille
essive		sovittuna	sovittuina
translative		sovituksi	sovituiksi
abessive		sovitutta	sovituitta
instructive		—	sovituin
comitative		—	sovittuine

Possessive forms of sovittu (Kotus type 1*C/valo, tt–t gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor singular plural nominative sovittuni sovittuni accusative nom. sovittuni sovittuni gen. sovittuni genitive sovittuni sovittujeni partitive sovittuani sovittujani inessive sovitussani sovituissani elative sovitustani sovituistani illative sovittuuni sovittuihini adessive sovitullani sovituillani ablative sovitultani sovituiltani allative sovitulleni sovituilleni essive sovittunani sovittuinani translative sovitukseni sovituikseni abessive sovituttani sovituittani instructive — — comitative — sovittuineni second-person singular possessor singular plural nominative sovittusi sovittusi accusative nom. sovittusi sovittusi gen. sovittusi genitive sovittusi sovittujesi partitive sovittuasi sovittujasi inessive sovitussasi sovituissasi elative sovitustasi sovituistasi illative sovittuusi sovittuihisi adessive sovitullasi sovituillasi ablative sovitultasi sovituiltasi allative sovitullesi sovituillesi essive sovittunasi sovittuinasi translative sovituksesi sovituiksesi abessive sovituttasi sovituittasi instructive — — comitative — sovittuinesi first-person plural possessor singular plural nominative sovittumme sovittumme accusative nom. sovittumme sovittumme gen. sovittumme genitive sovittumme sovittujemme partitive sovittuamme sovittujamme inessive sovitussamme sovituissamme elative sovitustamme sovituistamme illative sovittuumme sovittuihimme adessive sovitullamme sovituillamme ablative sovitultamme sovituiltamme allative sovitullemme sovituillemme essive sovittunamme sovittuinamme translative sovituksemme sovituiksemme abessive sovituttamme sovituittamme instructive — — comitative — sovittuinemme second-person plural possessor singular plural nominative sovittunne sovittunne accusative nom. sovittunne sovittunne gen. sovittunne genitive sovittunne sovittujenne partitive sovittuanne sovittujanne inessive sovitussanne sovituissanne elative sovitustanne sovituistanne illative sovittuunne sovittuihinne adessive sovitullanne sovituillanne ablative sovitultanne sovituiltanne allative sovitullenne sovituillenne essive sovittunanne sovittuinanne translative sovituksenne sovituiksenne abessive sovituttanne sovituittanne instructive — — comitative — sovittuinenne third-person possessor singular plural nominative sovittunsa sovittunsa accusative nom. sovittunsa sovittunsa gen. sovittunsa genitive sovittunsa sovittujensa partitive sovittuaan sovittuansa sovittujaan sovittujansa inessive sovitussaan sovitussansa sovituissaan sovituissansa elative sovitustaan sovitustansa sovituistaan sovituistansa illative sovittuunsa sovittuihinsa adessive sovitullaan sovitullansa sovituillaan sovituillansa ablative sovitultaan sovitultansa sovituiltaan sovituiltansa allative sovitulleen sovitullensa sovituilleen sovituillensa essive sovittunaan sovittunansa sovittuinaan sovittuinansa translative sovitukseen sovituksensa sovituikseen sovituiksensa abessive sovituttaan sovituttansa sovituittaan sovituittansa instructive — — comitative — sovittuineen sovittuinensa

Derived terms

• sovitusti

Related terms

• sopimus
• sopia
• sopiva
• sovinto

Participle

sovittu

1. past passive participle of sopia

Interjection

sovittu

1. agreed! deal!

   Tarjoan sinulle tästä pyörästä satasen. -Sovittu!

   I offer to you one hundred for this bicycle. -Agreed!