ostinato

English

WOTD – 16 November 2011

Etymology

From Italian ostinato (“stubborn”). Doublet of obstinate.

Pronunciation

  • IPA(key): /ɒstɪˈnɑtoʊ/[1]
  • Audio (Southern England):(file)

Noun

ostinato (plural ostinatos or ostinati)

  1. (music) A piece of melody, a chord progression, or a bass figure that is repeated over and over as a musical accompaniment.
    • 2009 January 26, Anthony Tommasini, “Pricking Up the Ears to Listen for Echoes of California”, in The New York Times‎[1], New York, N.Y.: The New York Times Company, →ISSN, →OCLC, archived from the original on 24 December 2024:
      The piece moves in alluring spans of swirling figures, jagged lines and pointillistic outbursts, often prodded forward by ostinatos in the perky piano.

Translations

References

  1. ^ “ostinato”, in Dictionary.com Unabridged, Dictionary.com, LLC, 1995–present.

Esperanto

Etymology

    Borrowed from Italian ostinato, from Latin obstinātus (“firmly set, fixed”). Doublet of obstina.

    Pronunciation

    • IPA(key): /ostiˈnato/
    • Audio:(file)
    • Rhymes: -ato
    • Syllabification: os‧ti‧na‧to

    Noun

    ostinato (accusative singular ostinaton, plural ostinatoj, accusative plural ostinatojn)

    1. (music) ostinato (melody or chord progression repeated in a piece of music)

    Finnish

    Etymology

    Borrowed from Italian ostinato.

    Pronunciation

    • IPA(key): /ˈostinɑto/, [ˈo̞s̠tiˌnɑ̝t̪o̞]
    • Rhymes: -ɑto
    • Syllabification(key): os‧ti‧na‧to
    • Hyphenation(key): os‧ti‧na‧to

    Noun

    ostinato

    1. (music) ostinato

    Declension

    Inflection of ostinato (Kotus type 1/valo, no gradation)
    nominative ostinato ostinatot
    genitive ostinaton ostinatojen
    partitive ostinatoa ostinatoja
    illative ostinatoon ostinatoihin
    singular plural
    nominative ostinato ostinatot
    accusative nom. ostinato ostinatot
    gen. ostinaton
    genitive ostinaton ostinatojen
    partitive ostinatoa ostinatoja
    inessive ostinatossa ostinatoissa
    elative ostinatosta ostinatoista
    illative ostinatoon ostinatoihin
    adessive ostinatolla ostinatoilla
    ablative ostinatolta ostinatoilta
    allative ostinatolle ostinatoille
    essive ostinatona ostinatoina
    translative ostinatoksi ostinatoiksi
    abessive ostinatotta ostinatoitta
    instructive — ostinatoin
    comitative See the possessive forms below.
    Possessive forms of ostinato (Kotus type 1/valo, no gradation)
    first-person singular possessor
    singular plural
    nominative ostinatoni ostinatoni
    accusative nom. ostinatoni ostinatoni
    gen. ostinatoni
    genitive ostinatoni ostinatojeni
    partitive ostinatoani ostinatojani
    inessive ostinatossani ostinatoissani
    elative ostinatostani ostinatoistani
    illative ostinatooni ostinatoihini
    adessive ostinatollani ostinatoillani
    ablative ostinatoltani ostinatoiltani
    allative ostinatolleni ostinatoilleni
    essive ostinatonani ostinatoinani
    translative ostinatokseni ostinatoikseni
    abessive ostinatottani ostinatoittani
    instructive — —
    comitative — ostinatoineni
    second-person singular possessor
    singular plural
    nominative ostinatosi ostinatosi
    accusative nom. ostinatosi ostinatosi
    gen. ostinatosi
    genitive ostinatosi ostinatojesi
    partitive ostinatoasi ostinatojasi
    inessive ostinatossasi ostinatoissasi
    elative ostinatostasi ostinatoistasi
    illative ostinatoosi ostinatoihisi
    adessive ostinatollasi ostinatoillasi
    ablative ostinatoltasi ostinatoiltasi
    allative ostinatollesi ostinatoillesi
    essive ostinatonasi ostinatoinasi
    translative ostinatoksesi ostinatoiksesi
    abessive ostinatottasi ostinatoittasi
    instructive — —
    comitative — ostinatoinesi
    first-person plural possessor
    singular plural
    nominative ostinatomme ostinatomme
    accusative nom. ostinatomme ostinatomme
    gen. ostinatomme
    genitive ostinatomme ostinatojemme
    partitive ostinatoamme ostinatojamme
    inessive ostinatossamme ostinatoissamme
    elative ostinatostamme ostinatoistamme
    illative ostinatoomme ostinatoihimme
    adessive ostinatollamme ostinatoillamme
    ablative ostinatoltamme ostinatoiltamme
    allative ostinatollemme ostinatoillemme
    essive ostinatonamme ostinatoinamme
    translative ostinatoksemme ostinatoiksemme
    abessive ostinatottamme ostinatoittamme
    instructive — —
    comitative — ostinatoinemme
    second-person plural possessor
    singular plural
    nominative ostinatonne ostinatonne
    accusative nom. ostinatonne ostinatonne
    gen. ostinatonne
    genitive ostinatonne ostinatojenne
    partitive ostinatoanne ostinatojanne
    inessive ostinatossanne ostinatoissanne
    elative ostinatostanne ostinatoistanne
    illative ostinatoonne ostinatoihinne
    adessive ostinatollanne ostinatoillanne
    ablative ostinatoltanne ostinatoiltanne
    allative ostinatollenne ostinatoillenne
    essive ostinatonanne ostinatoinanne
    translative ostinatoksenne ostinatoiksenne
    abessive ostinatottanne ostinatoittanne
    instructive — —
    comitative — ostinatoinenne
    third-person possessor
    singular plural
    nominative ostinatonsa ostinatonsa
    accusative nom. ostinatonsa ostinatonsa
    gen. ostinatonsa
    genitive ostinatonsa ostinatojensa
    partitive ostinatoaan
    ostinatoansa
    ostinatojaan
    ostinatojansa
    inessive ostinatossaan
    ostinatossansa
    ostinatoissaan
    ostinatoissansa
    elative ostinatostaan
    ostinatostansa
    ostinatoistaan
    ostinatoistansa
    illative ostinatoonsa ostinatoihinsa
    adessive ostinatollaan
    ostinatollansa
    ostinatoillaan
    ostinatoillansa
    ablative ostinatoltaan
    ostinatoltansa
    ostinatoiltaan
    ostinatoiltansa
    allative ostinatolleen
    ostinatollensa
    ostinatoilleen
    ostinatoillensa
    essive ostinatonaan
    ostinatonansa
    ostinatoinaan
    ostinatoinansa
    translative ostinatokseen
    ostinatoksensa
    ostinatoikseen
    ostinatoiksensa
    abessive ostinatottaan
    ostinatottansa
    ostinatoittaan
    ostinatoittansa
    instructive — —
    comitative — ostinatoineen
    ostinatoinensa

    Anagrams

    French

    Noun

    ostinato m (plural ostinatos)

    1. ostinato

    Italian

    Pronunciation

    • IPA(key): /os.tiˈna.to/
    • Rhymes: -ato
    • Hyphenation: o‧sti‧nà‧to

    Etymology 1

    From Latin obstinātus.

    Adjective

    ostinato (feminine ostinata, masculine plural ostinati, feminine plural ostinate, superlative ostinatissimo)

    1. stubborn, obstinate

    Noun

    ostinato m (plural ostinati, feminine ostinata)

    1. a stubborn or obstinate person

    Etymology 2

    Participle

    ostinato (feminine ostinata, masculine plural ostinati, feminine plural ostinate)

    1. past participle of ostinarsi

    Further reading

    • “ostinato”, in Vocabolario Treccani on line (in Italian), Istituto dell'Enciclopedia Italiana, 2026

    Anagrams

    Romanian

    Etymology

      Unadapted borrowing from Italian ostinato.

      Adverb

      ostinato

      1. ostinato

      Noun

      ostinato n (uncountable)

      1. ostinato

      Declension

      singular only indefinite definite
      nominative-accusative ostinato ostinatoul
      genitive-dative ostinato ostinatoului
      vocative ostinatoule

      Spanish

      Etymology

        Borrowed from Italian ostinato. Doublet of obstinado.

        Pronunciation

        • IPA(key): /ostiˈnato/ [os.t̪iˈna.t̪o]
        • Rhymes: -ato
        • Syllabification: os‧ti‧na‧to

        Noun

        ostinato m (plural ostinatos)

        1. ostinato

        Further reading