kaupunki

Finnish

Etymology

Borrowed from Old Gutnish kaupungr (“marketplace”),[1] from Old Norse kaupangr (whence also Swedish köping); ultimately derived from the same root as kauppa.

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈkɑu̯puŋki/, [ˈkɑ̝u̯puŋk̟i]
  • Rhymes: -ɑupuŋki
  • Syllabification(key): kau‧pun‧ki
  • Hyphenation(key): kau‧pun‧ki

Noun

kaupunki

  1. town, city (larger settlement with significant amenities)
    Kaupungeissa on monenlaisia eri palveluita.
    Towns/cities offer a variety of services.
    1. (in the external locative cases) downtown (doing activities, running errands downtown)
      Hän on kaupungilla.
      He/she is downtown (running some errands).
      [Compare Hän on kaupungissa - this would simply mean “He/she is in/at the town/city”.]

Usage notes

  • Finnish does not distinguish between a town and a city, but depending on the context, terms like pikkukaupunki (“(small) town”) and suurkaupunki (“(large) city, metropolis”) may be used.
  • The term kaupunki was historically used of Finnish cities which had been granted city rights by the Swedish Crown (and later by the Finnish autonomous and independent governments). In effect, places were divided into cities (kaupunki) and rural municipalities (maalaiskunta), with an additional intermediate form (kauppala) for rural market towns that were not quite cities. The governance for each of these types was significantly different. However, since 1977, these differences are no more. Nowadays, all Finnish municipalities are named either kaupunki (“city, town”) or kunta (“municipality”). The only difference between the two is the word used, and each municipality can freely choose which one to use. Generally speaking, kaupunki implies a higher population, but this is not always the case. As of 2023, the kaupunki with the smallest population is Kaskinen (population in 2022: 1,257), and the kunta with the largest population is Nurmijärvi (population in 2022: 44,437).

Declension

Inflection of kaupunki (Kotus type 5*G/risti, nk–ng gradation)
nominative kaupunki kaupungit
genitive kaupungin kaupunkien
partitive kaupunkia kaupunkeja
illative kaupunkiin kaupunkeihin
singular plural
nominative kaupunki kaupungit
accusative nom. kaupunki kaupungit
gen. kaupungin
genitive kaupungin kaupunkien
partitive kaupunkia kaupunkeja
inessive kaupungissa kaupungeissa
elative kaupungista kaupungeista
illative kaupunkiin kaupunkeihin
adessive kaupungilla kaupungeilla
ablative kaupungilta kaupungeilta
allative kaupungille kaupungeille
essive kaupunkina kaupunkeina
translative kaupungiksi kaupungeiksi
abessive kaupungitta kaupungeitta
instructive — kaupungein
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of kaupunki (Kotus type 5*G/risti, nk–ng gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative kaupunkini kaupunkini
accusative nom. kaupunkini kaupunkini
gen. kaupunkini
genitive kaupunkini kaupunkieni
partitive kaupunkiani kaupunkejani
inessive kaupungissani kaupungeissani
elative kaupungistani kaupungeistani
illative kaupunkiini kaupunkeihini
adessive kaupungillani kaupungeillani
ablative kaupungiltani kaupungeiltani
allative kaupungilleni kaupungeilleni
essive kaupunkinani kaupunkeinani
translative kaupungikseni kaupungeikseni
abessive kaupungittani kaupungeittani
instructive — —
comitative — kaupunkeineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative kaupunkisi kaupunkisi
accusative nom. kaupunkisi kaupunkisi
gen. kaupunkisi
genitive kaupunkisi kaupunkiesi
partitive kaupunkiasi kaupunkejasi
inessive kaupungissasi kaupungeissasi
elative kaupungistasi kaupungeistasi
illative kaupunkiisi kaupunkeihisi
adessive kaupungillasi kaupungeillasi
ablative kaupungiltasi kaupungeiltasi
allative kaupungillesi kaupungeillesi
essive kaupunkinasi kaupunkeinasi
translative kaupungiksesi kaupungeiksesi
abessive kaupungittasi kaupungeittasi
instructive — —
comitative — kaupunkeinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative kaupunkimme kaupunkimme
accusative nom. kaupunkimme kaupunkimme
gen. kaupunkimme
genitive kaupunkimme kaupunkiemme
partitive kaupunkiamme kaupunkejamme
inessive kaupungissamme kaupungeissamme
elative kaupungistamme kaupungeistamme
illative kaupunkiimme kaupunkeihimme
adessive kaupungillamme kaupungeillamme
ablative kaupungiltamme kaupungeiltamme
allative kaupungillemme kaupungeillemme
essive kaupunkinamme kaupunkeinamme
translative kaupungiksemme kaupungeiksemme
abessive kaupungittamme kaupungeittamme
instructive — —
comitative — kaupunkeinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative kaupunkinne kaupunkinne
accusative nom. kaupunkinne kaupunkinne
gen. kaupunkinne
genitive kaupunkinne kaupunkienne
partitive kaupunkianne kaupunkejanne
inessive kaupungissanne kaupungeissanne
elative kaupungistanne kaupungeistanne
illative kaupunkiinne kaupunkeihinne
adessive kaupungillanne kaupungeillanne
ablative kaupungiltanne kaupungeiltanne
allative kaupungillenne kaupungeillenne
essive kaupunkinanne kaupunkeinanne
translative kaupungiksenne kaupungeiksenne
abessive kaupungittanne kaupungeittanne
instructive — —
comitative — kaupunkeinenne
third-person possessor
singular plural
nominative kaupunkinsa kaupunkinsa
accusative nom. kaupunkinsa kaupunkinsa
gen. kaupunkinsa
genitive kaupunkinsa kaupunkiensa
partitive kaupunkiaan
kaupunkiansa
kaupunkejaan
kaupunkejansa
inessive kaupungissaan
kaupungissansa
kaupungeissaan
kaupungeissansa
elative kaupungistaan
kaupungistansa
kaupungeistaan
kaupungeistansa
illative kaupunkiinsa kaupunkeihinsa
adessive kaupungillaan
kaupungillansa
kaupungeillaan
kaupungeillansa
ablative kaupungiltaan
kaupungiltansa
kaupungeiltaan
kaupungeiltansa
allative kaupungilleen
kaupungillensa
kaupungeilleen
kaupungeillensa
essive kaupunkinaan
kaupunkinansa
kaupunkeinaan
kaupunkeinansa
translative kaupungikseen
kaupungiksensa
kaupungeikseen
kaupungeiksensa
abessive kaupungittaan
kaupungittansa
kaupungeittaan
kaupungeittansa
instructive — —
comitative — kaupunkeineen
kaupunkeinensa

Derived terms

compounds

Descendants

  • → Ingrian: kaupunki

References

  1. ^ Erkki Itkonen, Ulla-Maija Kulonen, editors (1992–2000), Suomen sanojen alkuperä [The Origin of Finnish Words]‎[1] (in Finnish) (online version; note: also includes other etymological sources; this source is labeled "SSA 1992–2000"), Helsinki: Institute for the Languages of Finland/Finnish Literature Society, →ISBN

Further reading

Anagrams

Ingrian

Etymology

Borrowed from Finnish kaupunki.

Pronunciation

Noun

kaupunki

  1. (folk-poetic, rare) synonym of linna (“city”)
    • 1916, Volmari Porkka, quoting Korteen nainen Viistinästä, “1292. Soikkola, Mäkkylä. III159”, in Väinö Salminen, V. Alava, editor, Suomen Kansan Vanhat Runot. Länsi-Inkerin runot‎[3], volume III2, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, lines 5-6:
      Alta kaupungin aijaa. // Näki neioin tietä kävvä,
      He was riding down from the city // Saw a girl going along the road,

Declension

Declension of kaupunki (type 5/vahti, nk-ng gradation)
singular plural
nominative kaupunki kaupungit
genitive kaupungin kaupunkiin, kaupunkiloin
partitive kaupunkia kaupunkija, kaupunkiloja
illative kaupunkii kaupunkii, kaupunkiloihe
inessive kaupungiis kaupunkiis, kaupunkilois
elative kaupungist kaupunkiist, kaupunkiloist
allative kaupungille kaupunkiille, kaupunkiloille
adessive kaupungiil kaupunkiil, kaupunkiloil
ablative kaupungilt kaupunkiilt, kaupunkiloilt
translative kaupungiks kaupunkiiks, kaupunkiloiks
essive kaupunkinna, kaupunkiin kaupunkiinna, kaupunkiloinna, kaupunkiin, kaupunkiloin
exessive1) kaupunkint kaupunkiint, kaupunkiloint
1) obsolete
*) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl)
**) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.