kaiku

Basque

Etymology

From earlier Proto-Basque *kauku, itself from Latin caucum.[1]

Pronunciation

  • IPA(key): /kai̯ku/ [kai̯.ku]
  • Rhymes: -ai̯ku, -u
  • Hyphenation: kai‧ku

Noun

kaiku inan

  1. wooden bowl used as a recipient for the milk
    Synonym: kotxu

Declension

Declension of kaiku (inan V-stem)
indefinite singular plural proximal plural
absolutive kaiku kaikua kaikuak kaikuok
ergative kaikuk kaikuak kaikuek kaikuok
dative kaikuri kaikuari kaikuei kaikuoi
genitive kaikuren kaikuaren kaikuen kaikuon
comitative kaikurekin kaikuarekin kaikuekin kaikuokin
causative kaikurengatik kaikuarengatik kaikuengatik kaikuongatik
benefactive kaikurentzat kaikuarentzat kaikuentzat kaikuontzat
instrumental kaikuz kaikuaz kaikuez kaikuotaz
inessive kaikutan kaikuan kaikuetan kaikuotan
locative kaikutako kaikuko kaikuetako kaikuotako
allative kaikutara kaikura kaikuetara kaikuotara
terminative kaikutaraino kaikuraino kaikuetaraino kaikuotaraino
directive kaikutarantz kaikurantz kaikuetarantz kaikuotarantz
destinative kaikutarako kaikurako kaikuetarako kaikuotarako
ablative kaikutatik kaikutik kaikuetatik kaikuotatik
partitive kaikurik — — —
prolative kaikutzat — — —

Derived terms

  • Basque Kaiku
  • → Spanish: Kaiku

References

  1. ^ R. L. Trask (2008), “kaiku”, in Max W. Wheeler, editor, Etymological Dictionary of Basque, University of Sussex, page 245

Further reading

  • “kaiku”, in Euskaltzaindiaren Hiztegia [Dictionary of the Basque Academy] (in Basque), Euskaltzaindia [Royal Academy of the Basque Language]
  • “kaiku”, in Orotariko Euskal Hiztegia [General Basque Dictionary], Euskaltzaindia, 1987–2005

Finnish

Etymology

kaikua (“to echo”) +‎ -u

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈkɑi̯ku/, [ˈkɑ̝i̯ku]
  • Rhymes: -ɑiku
  • Syllabification(key): kai‧ku
  • Hyphenation(key): kai‧ku

Noun

kaiku

  1. echo

Declension

Inflection of kaiku (Kotus type 1*D/valo, k–∅ gradation)
nominative kaiku kaiut
genitive kaiun kaikujen
partitive kaikua kaikuja
illative kaikuun kaikuihin
singular plural
nominative kaiku kaiut
accusative nom. kaiku kaiut
gen. kaiun
genitive kaiun kaikujen
partitive kaikua kaikuja
inessive kaiussa kaiuissa
elative kaiusta kaiuista
illative kaikuun kaikuihin
adessive kaiulla kaiuilla
ablative kaiulta kaiuilta
allative kaiulle kaiuille
essive kaikuna kaikuina
translative kaiuksi kaiuiksi
abessive kaiutta kaiuitta
instructive — kaiuin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of kaiku (Kotus type 1*D/valo, k–∅ gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative kaikuni kaikuni
accusative nom. kaikuni kaikuni
gen. kaikuni
genitive kaikuni kaikujeni
partitive kaikuani kaikujani
inessive kaiussani kaiuissani
elative kaiustani kaiuistani
illative kaikuuni kaikuihini
adessive kaiullani kaiuillani
ablative kaiultani kaiuiltani
allative kaiulleni kaiuilleni
essive kaikunani kaikuinani
translative kaiukseni kaiuikseni
abessive kaiuttani kaiuittani
instructive — —
comitative — kaikuineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative kaikusi kaikusi
accusative nom. kaikusi kaikusi
gen. kaikusi
genitive kaikusi kaikujesi
partitive kaikuasi kaikujasi
inessive kaiussasi kaiuissasi
elative kaiustasi kaiuistasi
illative kaikuusi kaikuihisi
adessive kaiullasi kaiuillasi
ablative kaiultasi kaiuiltasi
allative kaiullesi kaiuillesi
essive kaikunasi kaikuinasi
translative kaiuksesi kaiuiksesi
abessive kaiuttasi kaiuittasi
instructive — —
comitative — kaikuinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative kaikumme kaikumme
accusative nom. kaikumme kaikumme
gen. kaikumme
genitive kaikumme kaikujemme
partitive kaikuamme kaikujamme
inessive kaiussamme kaiuissamme
elative kaiustamme kaiuistamme
illative kaikuumme kaikuihimme
adessive kaiullamme kaiuillamme
ablative kaiultamme kaiuiltamme
allative kaiullemme kaiuillemme
essive kaikunamme kaikuinamme
translative kaiuksemme kaiuiksemme
abessive kaiuttamme kaiuittamme
instructive — —
comitative — kaikuinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative kaikunne kaikunne
accusative nom. kaikunne kaikunne
gen. kaikunne
genitive kaikunne kaikujenne
partitive kaikuanne kaikujanne
inessive kaiussanne kaiuissanne
elative kaiustanne kaiuistanne
illative kaikuunne kaikuihinne
adessive kaiullanne kaiuillanne
ablative kaiultanne kaiuiltanne
allative kaiullenne kaiuillenne
essive kaikunanne kaikuinanne
translative kaiuksenne kaiuiksenne
abessive kaiuttanne kaiuittanne
instructive — —
comitative — kaikuinenne
third-person possessor
singular plural
nominative kaikunsa kaikunsa
accusative nom. kaikunsa kaikunsa
gen. kaikunsa
genitive kaikunsa kaikujensa
partitive kaikuaan
kaikuansa
kaikujaan
kaikujansa
inessive kaiussaan
kaiussansa
kaiuissaan
kaiuissansa
elative kaiustaan
kaiustansa
kaiuistaan
kaiuistansa
illative kaikuunsa kaikuihinsa
adessive kaiullaan
kaiullansa
kaiuillaan
kaiuillansa
ablative kaiultaan
kaiultansa
kaiuiltaan
kaiuiltansa
allative kaiulleen
kaiullensa
kaiuilleen
kaiuillensa
essive kaikunaan
kaikunansa
kaikuinaan
kaikuinansa
translative kaiukseen
kaiuksensa
kaiuikseen
kaiuiksensa
abessive kaiuttaan
kaiuttansa
kaiuittaan
kaiuittansa
instructive — —
comitative — kaikuineen
kaikuinensa

Derived terms

Further reading

Anagrams